Annan ajatelmia

Aloitan tämän " postauksen" , kuten nykyisin on tapana sanoa,  lokakuisena aamuna vuonna 2023. Nämä kirjoitukset on kirjoitettu etupäässä itseni takia, vaikka ajattelin kyllä jakaa ne muutamalle minulle tärkeälle ihmiselle myös. Itseni takia siksi, että huomasin tuota matkablogia kirjoittaessani, kuinka rauhoittava ja ajatuksia kokoava vaikutus kirjoittamisella on! Se, että kirjoitan näin sähköiselle alustalle enkä käsin kynällä päiväkirjan sivuille, johtuu ehkä siitä, että tämä tapa on minulle uusi ja sitä myötä innostava. Jos ja kun lähetän ajatuksiani muille, toimii se samalla myös kommunikaatiovälineenä ( ja paremmin sen jälkeen kun olen selvittänyt, miten saan vastapuolen kommenttilohkon toimimaan) kuten aikoinaan kirjeet, joissa kevyet kuin syvällisemmätkin ajatukset laitettiin paperille ja vastaanottaja sai vähintäänkin " rivien välistä" tuntumaa siitä, miten toisella asiat olivat. Yritän siis näissä ajatelmissani tuoda juuri tuota puolta itsestäni esille eli miltä musta oikeasti tuntuu ja miten koen tietyt asiat, olkoon ne nyt sitten vaikka yhteiskunnalliset ilmiöt, ihmisuhteiden kiemurat tai vaikka vuodenaikojen vaihtelut. Yritän välttää turhaa lörpöttelyä. Hei mikäs tuo edellinen lause oli! Laitetaan mielummin niin, että näillä sivuilla saan ja saa kirjoittaa mitä vaan mieleen juolahtaa! Ehkä sellainen rajoitus olkoon kuitenkin, että kirjoitetun on syytä olla totta ja jos se menee fiktion puolelle, siitä mainittakoon.Hyvää aamua siis Anna ja onnittelut siitä, että sait lopultakin aloitetuksi tämän, ei ihan Rakas päiväkirjani- sivuston, vaan Mielensä Palauttajan ja Kohtaamispaikan.

Edellisen tekstin jälkeen yritin parinkin tunnin ajan "hallita" kommenttilohkoa " asetuksissa", mutta tuloksetta. Näyttää siltä, että joudun kääntymään hoviassistentti Timon puoleen. Voi olla, ettei hänkään pysty asialle mitään. Näissä ilmaisversioissa on kuulema se  huono puoli, että asiakas kyllä saadaan mukaan, mutta sitten kun olet aloittanut systeemin pyörittämisen, huomaat joutuvasi ostamaan " lisäosia". Onhan se ymmärrettävää, tavallaan, pitäähän tietokoneohjelmoijienkin palkkansa saada, mutta miksi tehdä se noin? Välillä tuntuu, että ihmisiä koetetaan keinolla millä hyvänsä saada sähköisen ja virtuaalisen kommunikoinnin järjestelmään, vaikka ihan se tavallinen entinen, toimisi paremmin. Myönnän kyllä, että monessa asiassa tämä nykyinen netti- ja tietoteknisyys on valttia ja päihittää aikaisemman mennen tullen. Huolestuttavaa on se, että kaikki elämäsi piiriin kuuluvat asiat yritetään saada tuon kentän piiriin. Vähän sama juttu kuin mitä me tehtiin tuosta öljystä. Ensin oltiin niin riemuissamme siitä, mitä kaikkea siitä saadaan irti! ( ja myönnän taas auliisti, että ilman öljyä monessa asiassa kehitys polkisi vielä paikoillaan), mutta....kaikki muut keksinnöt energian tuottamiseksi, ihan autojen suunnittelusta alkaen, hylättiin. Nyt näillä innovaatioilla olisi kysyntää... Mutta ihminen on kaiketi tällainen, mennään sieltä, mistä aita on matalin. Saman sanonnan voisi kääntää niin, että aina kun kiireellä tehdään, tulee sutta ( tosin oikea susi tekee asiat fiksummin) tai, että juosten kustaan tai, että kiire on paholaisen keksintö. Tuohon jälkimmäiseen lisään, että lause taitaa olla raamatusta, eli ei mennä  uskon asioihin sen enempää tässä, pääajatus kuitenkin on siinä, että kiireessä tehty on sama kuin huonosti tehty juttu. Kiire. On. Yhtäkuin. ...askaa. Ja edelleenkin huolestuttavaa on, että meillä on niin kiire nykyisin, kaiken aikaa. Meidät opetetaan kiireeseen ja me eletään kiireessä. Kuvitellaan jopa, että kiireellinen elämä se vasta elämää on! 

Ja sitähän se ei ole. Kiireessä tulee tehtyä hyvin paljon huonoja valintoja, huonosti suunnitellen ja kaiken kaukonäköisyyden menettäen. Voidaan tietysti ajatella, että, " Aika on rahaa", mutta valitettavasti tuo ei pidä paikkaansa. Kiireessä nopeasti tehdyt ratkaisut pitää korjata ja korjaaminen se vasta viekin aikaa! Plus aiheuttaa muita lieveilmiöitä, kuten työssä turhautumista ja stressiä puhumattakaan lisääntymistä hiilipäästöistä. Arrrgh! 

Yritän tasata nyt mielenrauhaani ja lopettaa aiheesta paasaamisen tähän. Huomaan, että pelkkä kiireen ajatteleminen saa minut kiireelliseksi, eli stressaantuneeksi. Jopa kirjoitettu teksti on sen mukaista. Mutta, koska olen vapaa yksilö, voin päättää, miten elän. Sen sijaan, että lähden tuohon rumbaan, mitä meille kansalaisille tarjotaan ja pakkosyötetään, aion aloittaa päivän suunnittelemisen Kaikessa Rauhassa. Olen Anna. Kunnioitan omaa elämääni ja myös muiden. Aion tehdä tästä päivästä merkityksellisen. Kiireettömästi.

Tärkeintä elämässä, ja joillekin ehkä vaikeinta, on löytää se oma polku. Itse katson kuuluvani tuohon vaikeinta- ryhmään. Tämä voi johtua myös siitä, että ihminen muuttuu ja oman polun määritelmät sen mukana. Se, mikä oli ennen tavoittelemisen arvoista ja jännää, ei sitä olekaan enää.

Mitä tuohon " omaan polkuun " sitten minun elämässäni on kuulunut ja kuuluu nyt? Nopeasti ajateltuna: Ihmissuhteet, työelämä, virikkeet ja itsensä kehittämistavat, terveys ja hyvinvointi... Jälkimmäisen voisi laittaa pääkategoriksi, sillä muut luetellut ovat täysin siitä riippuvaisia ja johdannaisia : ilman hyvää terveyttä ei ole myöskään hyvin toimivaa Anna- systeemiä.

Mutta voisin miettiä tarkemmin tuota Ihmissuhteet-osiota...

Lähdetään siitä, että mulla on ollut elämäni aikana kaikenmoisia ihmissuhteita. Hyvinkin erilaista porukkaa on tullut matkan varrella vastaan. Osa heistä on lähtenyt jo " paremmille puutarhoille" tai muualla, kuten rakas ystäväni Heikki, joka näyttäytyi unessani ja kertoi, että soittaa nykyään Janis Joplin bändissä bassoa. (Heikki oli Sibiksen käynyt fagotisti, joka kuoli alle nelikymppisenä.)